Uno-korttipeli on ollut aikojen saatossa monen mökkireissun pelastus. Tämä värikkäillä pelikorteilla varustettu yksinkertainen peli sopii erinomaisesti myös nuoremmille korttipelaajille, joten sitä voi pelata halutessaan vaikka koko perheen voimin. Uno onkin monen suomalaisen ensimmäinen kosketus korttipelien kiehtovaan maailmaan. Vaikka Uno on huippusuosittua Suomessa, ei kyseessä ole suomalainen korttipeli. Se muistuttaa kuitenkin suuresti supisuomalaista Seiskaa. Alunperin Uno on lähtöisin Yhdysvalloista, mutta sen nimi viittaa kuitenkin italiankieliseen ”ykköstä” tarkoittavaan sanaan.

Näin Uno-korttipeliä pelataan

Uno-korttipelin erikoisvalmistettu pakka koostuu 108:sta pelikorteista. Pakassa on 25 korttia neljää eri väriä kutakin: keltaista, sinistä, vihreää ja punaista. Jokainen väri sisältää numerot nollasta yhdeksään sekä joukon erikoiskortteja, jotka ovat Reverse (kääntää pelin suunnan), Skip (hyppää seuraavan pelaajan vuoron yli) sekä Draw Two (pakottaa seuraavan pelaajan ottamaan kaksi lisäkorttia ja hyppää tämän vuoron yli). Näiden värikorttien lisäksi Uno-pakassa on neljä Wild-korttia ja neljä Wild Draw Four -korttia. Näistä ensimmäinen korvaa kaikki muut kortit ja antaa pelaajalle mahdollisuuden valita seuraavan värin. Toinen on puolestaan samanlainen värinvaihtokortti, mutta lisäominaisuutena se pakottaa seuraavana vuorossa olevan pelaaja ottamaan neljä korttia lisää.

Unon tavoite on yksinkertainen: olla ensimmäinen pelaaja, joka saavuttaa 500 pisteen rajan. Pisteitä jaetaan Unossa aina sille pelaajalle, joka on päässyt ensimmäisenä kaikista korteistaan eroon. Saatujen pisteiden määrä riippuu puolestaan siitä, millaisia kortteja muilla pelaajilla tässä vaiheessa on kädessään.

Jaon jälkeen

Unon pelikierros alkaa seitsemän kortin jakamisella jokaiselle pelaajalle. Tämän jälkeen käännetään yksi kortti oikeinpäin pöydälle aloittamaan pino. Pinon aloittavan kortin on oltava tavallinen numerokortti, eli se ei voi olla yksikään neljästä erikoisvärikortista tai wild-kortti.

Jakajasta vasemmalla istuva pelaaja aloittaa tämän jälkeen pelin. Hänen on pelattava pöydässä olevan kortin päälle joko samanvärinen kortti, samanarvoinen kortti tai jokin erikoiskorteista (näidenkin on oltava samaa väriä wild-kortteja lukuun ottamatta). Jos pelaajalla ei ole korttia, jota pelata, on hänen otettava umpipakan päällimmäinen kortti käteensä. Mikäli tämäkään kortti ei sovi pelattavaksi, jatkaa pelaaja korttien nostamista, kunnes sopiva kortti löytyy.

Pelaajan ei ole pakko pelata kortteja pöytään, vaikka hänellä olisikin siihen mahdollisuus. Unossa on siis mukana aimos annos strategiaa. Jos pelaaja on aloittanut korttien nostamisen umpipakasta, ei hän kuitenkaan voi enää pelata muita omia korttejaan pinon päällimmäiseksi, vaan seuraavan pelatun kortin on oltava umpipakasta nostettu kortti.

Kun pelaaja on lyönyt korttinsa, siirtyy vuoro seuraavalle pelaajalle. Alussa pelin suunta on myötäpäivään, mutta tämä saattaa muuttua Reverse-korttien myötä. Peli jatkuu samaan tapaan, kunnes yksi pelaajista on päässyt eroon korteistaan kokonaan. Pelissä on kuitenkin vielä joitakin erikoissääntöjä, joista kerromme tarkemmin alla.

Uno-korttipelin erikoissäännöt

Yksi Uno-korttipelin tärkeimmistä erikoissäännöistä liittyy pelin lopettamiseen. Pelaajan, jolla on kädessään enää kaksi korttia, on nimittäin aina muistettava sanoa ääneen ”Uno”, ennen kuin hän pelaa toiseksi viimeisen korttinsa. Jos pelaaja unohtaa tämän säännön, on hänen rangaistukseksi nostettava kaksi korttia umpipakasta. Tämä tapahtuu tosin vain silloin, kun joku pelaajista ymmärtää huomauttaa tapahtuneesta, ennen kuin seuraava pelaaja on pelannut uuden kortin.

Toinen Unon erikoissäännöistä liittyy Wild Draw Four -kortin käyttöön. Tämän kortin pelannut pelaaja pääsee siis valitsemaan seuraavan maan ja pakottaa samalla seuraavana vuorossa olevan pelaajan nostamaan käteensä neljä korttia umpipakasta. Wild Draw Four -kortin saa kuitenkin sääntöjen mukaan pelata vain silloin, kun pelaajalla ei ole kädessään yhtään samanväristä korttia kuin pinon päällä oleva kortti.

Seuraavana pelivuorossa oleva pelaaja voi halutessaan haastaa Wild Draw Four -kortin pelanneen pelaajan todistamaan, että hän todella noudattaa yllä kuvailtua sääntöä. Haasteen aikana kortin pelannut pelaaja näyttää korttinsa (muilta piilossa) haasteen tehneelle pelaajalle. Jos haastaja on väärässä, joutuu hän nostamaan kuusi lisäkorttia umpipakasta ja menettää samalla vuoronsa. Jos hän on oikeassa, nostaa puolestaan Wild Draw Four -kortin sääntöjenvastaisesti pelannut pelaaja neljä korttia. Peli jatkuu molemmissa tapauksissa valitulla värillä.