Paskahousu on perinteinen suomalainen korttipeli, kuten jo nimestäkin voi päätellä. Tästä pelistä on olemassa lukemattomia erilaisia versioita, joiden säännöt eroavat toisistaan hieman. Esittelemme tässä artikkelissa sen version, joka on Korttipelit.comin toimituksen suosiossa. Paskahousulla on myös Valepaska-nimellä siunattu sisarpeli, joka tuo peliin mielenkiintoisen bluffauselementin.
Näin Paskahousua pelataan
Paskahousu on parhaimmillaan 3 – 5 pelaajan kesken. Pelin alussa kaikille pelaajille jaetaan 5 korttia. Pelikierroksen aloittaa se pelaaja, jolla on kädessään eniten kolmosia. Jos useammalla pelaajalla on sama määrä kolmosia, aloittaa näistä pelaajista se, joka istuu lähimpänä jakajaa vasemmalta katsottuna. Mikäli kolmosia ei ole sattunut kenenkään käteen, valitaan aloittaja nelosten perusteella ja niin edelleen.
Kun aloittaja on valittu, tulee hänen lyödä pöytään kaikki kolmosensa kuvapuoli ylöspäin. Tämän jälkeen vuoro siirtyy seuraavalle pelaajalle, jonka on lyötävä päälle kolmosia tai tätä suurempia kortteja. Kuvakortteja ei saa kuitenkaan pelata, ennen kuin pakan ylin kortti on vähintään kasi.
Kortteja saa Paskahousussa pelata kerralla niin monta kuin haluaa, mutta niin ei ole pakko tehdä. Pelissä voi siis taktikoida halutessaan lyömällä kerralla vain yhden kortin, vaikka pitäisi kädessään useampia samanarvoisia kortteja. Mikäli pelaaja ei pysty lyömään hyväksyttyä korttia, voi hän halutessaan kokeilla onneaan pelaamalla pakan ylimmäisen kortin (joka siis on tässä vaiheessa piilossa). Jos kortti ei sovi, tai pelaajaa ei jostain syystä halua kokeilla onneaan, joutuu hän nostamaan koko pinon käteensä.
Ässät, kympit ja kakkoset ovat Paskahousussa erikoiskortteja. Kympillä voi kaataa pinon silloin, kun sen ylimmäinen kortti on korkeintaan ysi. Ässillä pakan kaataminen onnistuu puolestaan silloin, kun pakan ylimmäinen kortti on jokin kuvakorteista. Jos pelaaja kaataa pinon, saa hän pelata aina uuden kortin puhtaalle pöydälle. Kakkoset eivät kaada pinoa, mutta niitä voidaan pelata minkä tahansa kortin päälle. Jos pelaaja pelaa pöytään kakkosen, on seuraavan pelaajankin pelattava kakkonen.
Paskahousussa jokaisella pelaajalle tulee aina olla kädessään vähintään viisi korttia. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaajan on nostettava pakasta kortteja oman vuoronsa päätteeksi, jos hänen korttiensa yhteismäärä on neljä tai vähemmän. Näin jatketaan, kunnes pakka on loppunut. Pelin voittaa se pelaaja, joka pääsee eroon korteistaan ensimmäisenä – viimeiseksi jääneelle pelaajalle annetaan puolestaan vähemmän mairitteleva arvonimi, Paskahousu.
Näin Valepaskahousua pelataan
Kuten alussa mainitsimme, Paskahoususta on olemassa myös bluffivariantti nimeltä Valepaska. Tämä peli on melko lailla yhtä suosittu kuin tavallinen Paskahousukin, sillä se tuo peliin hauskan mahdollisuuden huijata muita pelaajia.
Paskahousu ja Valepaska toimivat muuten samalla tavalla, mutta Valepaskassa pelaajat pelaavat korttinsa aina kuvapuoli alaspäin. Kortin tai kortit pelanneen pelaajan on samalla sanottava, mitä kortteja hän pinon päällimmäiseksi asetti. Jos joku kanssapelaajista epäilee kortteja lyöneen pelaajan sanomisia, voi hän tarkistaa asian kääntämällä kortin / kortit ympäri. Mikäli epäilijä on oikeassa, joutuu huijari nostamaan koko pinon käteensä ja peli jatkuu normaalisti. Jos epäilijä on väärässä, joutuu hän puolestaan nostamaan koko pinon. Tällöin peliä jatkaa huijariksi epäilty pelaaja.