Kello on Klondike-pasianssin ohella yksi Suomen suosituimpia yksinpelattavia korttipelejä. Tämän pasianssin tuntevat yleensä vähemmänkin korttipelejä pelaavat suomalaiset, eikä ole lainkaan harvinaista pelata Kello-pasianssia vaikkapa sunnuntain ratoksi ruoan valmistumista odotellessaan.

Kellon suosio perustuu varmasti osittain sen helppouteen, sillä pelipöydän valmisteleminen on helppoa, eikä siinä mene hetkeä kauempaa. Kello sopii erityisesti nopeaan rentoutumistuokioon, sillä tässä pelissä ei tarvitse miettiä omaa pelistrategiaansa lainkaan – kyseessä on puhtaasti tuuriin perustuva pasianssipeli.

Korttien asettelu Kellossa

Kello-pasianssin kortit asetellaan pelin nimen mukaisesti kellotaulun muotoon. Peliä pelataan tavallisella 52 kortin pakalla, jonka pelaaja jakaa kolmeentoista neljän kortin pinoon. Kaksitoista näistä pinoista asetetaan pöydälle kuvapuoli alaspäin. Pinot tulee muodostaa kellotauluksi niin, että ensimmäinen pino on ikään kuin kello yksi, toinen kello kaksi, kolmas kello kolme – ja niin edelleen. Lopulta ylitse jäänyt neljän kortin pakka asetetaan nurinpäin kellotaulun keskelle.

Näin Kello-pasianssia pelataan

Varsinainen peli alkaa niin, että pelaaja kääntää kellotaulun keskellä olevan pinon päällimmäisen kortin oikeinpäin. Kortti asetetaan silmälukunsa mukaiseen kohtaan kellotaululla. Ässä vastaa kellotaulun numeroa 1, kakkonen numeroa 2, kolmonen numeroa 3 – ja niin edelleen. Koska kuningas ei mahdu kellotaulun reunalle, siirretään se sen sijaan keskimmäiseen pinoon.

Siirretty kortti asetetaan aina pinonsa alimmaiseksi kuvapuoli ylöspäin. Tämän jälkeen pelaaja nostaa seuraavan kortin samasta pinosta, johon on juuri kääntämänsä kortin siirtänyt. Uusi kortti sijoitetaan jälleen omaa silmälukuaan vastaavan pinon alle kellotaululla, ja tämän pinon päällimmäinen kortti käännetään uudeksi siirtokortiksi.

Pelin voittaminen ja häviäminen

Kello-pasianssi jatkuu niin kauan, kunnes neljä kuningasta on viety keskimmäiseen pakkaan. Jos näin tapahtuu, ennen kuin kellotaulun muut kortit ovat auki, on pelaaja hävinnyt pelin. Mikäli kaikki muut kortit ovat kuvapuoli ylöspäin viimeisen kuninkaan löytyessä, on pelaaja voittanut.

Kuten pelin kuvauksesta voi päätellä, Kello-pasianssi on aivan täydellinen onnenpeli. Pelaaja ei voi vaikuttaa siihen, missä vaiheessa kuninkaat pakasta löytyvät. Sellaisenaan Kelloa on kuitenkin välillä mukava pelata, sillä peli soljuu eteenpäin itsestään antaen aivoille paljon kaivattua lepoa arjen aherruksen keskellä.